Luoksetulon edistyminen

Nyt ehdin vasta kirjoitella viime viikonlopusta ja alkuviikosta.

Pienestä pakkasesta huolimatta viikonloppu oli loistava. Lauantai aamulla kävimme tosi isossa lankakaupassa. En kyllä ole ikinä nähnyt noin paljon lankoja ja valinnanvaraa :D löysimme Liinulle paljon villapaita lankoja, sekä itsellekkin löytyi pipolankaa. Ilta menikin kutoessa ja lankojen testauksessa. ;)
Sunnuntaina kävimme anoppilassa syömässä ja toki Liinukin oman osansa sai hirvenlihasta. Liinu tietää aina kun menemme heille, että saa jotain hyvää (koska isäntä käy paljon hirvi sekä pupumetsällä)!

Pakkanen alkoi kiristyä päivemmällä, mutta päätimme silti käydä vielä ennen seinäjoelle lähtöä hiihtämässä. Liinu oivalsi hyvin miten täytyy kulkea hiihtäessä, ja nautti pienestä hiihtolenkistä. Onhan sekin vaihtelua kaupungin lenkkeilyyn :)

Olemme myös edistyneet huimasti luoksetulossa. Pienenä Liinu oli aina irti kotona käydessä, mutta kun kaupunkiin menimme täytyi se pitää hihnassa. Kasvatessa Liinu alkoi lähteä naapuriin eikä tullut luokse kutsusta. Aloin olla arka päästämään sitä irti, ja pidin sitä hihnassa ja pitkässä vaijerissa (tässäkin asiassa oli kyllä oma moka).
Pari viikkoa sitten otin itseä niskasta kiinni ja päätin että nyt päästän sen irti. Kädessä kylläkin iso makkarapussi, jonka eteen liinu tekee mitä vain! :) ja niin tämä pieni duracel pysyi täydellisesti läheisyydessä, kuitenkin että tajusi olevansa irti. Sekä minä että liinu hypiimme riemusta! kutsun sitä vähän väliä luokse, ja se tulee aina innoissaan. Olemme siis edistyneet paljon, ja hymyilyttää aina kun näkee, kuinka iloinen se on kun saa olla irti.